Ekan tunnin ajatuksia

Bussi myöhässä, räntää sataa, vähän jännittää. Kerkeenkö ajoissa paikalle? Ajatuksia pyöri kauheesti päässä ekana valmennusiltana. Kolmen tunnin uurastuksen jälkeen olin onneni kukkuloilla. Tää oli just sitä mitä odotinkin. Opetusta, tekemistä ja töiden arvostelua.
 
Ekalla tunnilla otettiin puheeks kurssilaisten hakukohteet, pääsykokeet ja miten niihin valmistaudutaan. Huomasin, että meillä kaikilla on erilaiset taustat ja kuinka monenlaisia hakukohteita sitä onkaan. On pelkästään hyvä juttu, ettemme hae samaan paikkaan. Kaikilla on paremmat sisäänpääsymahdollisuudet! Tuntien kulut ovat suunnilleen samanlaisia: katsotaan ja arvostellaan viime viikolla saadut kotitehtävät. Sen jälkeen pidetään luento, jota seuraa pikatehtävä luennon aiheesta.  
 
Ekalla kerralla päästiin kokemaan arvostelua tuon edellä mainitun pikatehtävän muodossa. Tehtävässä täytyi hyödyntää luennolla oppimaamme tietoa sommittelusta. Jaoimme a-kolmosen kuuteen osaan, joista jokaiseen hahmottelimme erilaisen sommitelman käyttäen perusmuotoja eli neliöitä, kuutioita, ympyröitä jne. Ongelmakseni huomasin heti, ettei se ensimmäinen ajatus tehtävänannosta välttämättä olekaan se paras vaihtoehto. Oon vähän sitä tyyppiä, että teen ensin ja mietin vasta sitten. Pääsykokeissa olisi tärkeää ensin rauhassa miettiä ja valmistella tehtävää, sitten vasta lähteä tekemään, tietenkin ajankäyttö huomioiden. Onneksi pääsen harjoittelemaan sitä kotitehtävien avulla. Saamamme kotitehtävät ovat pääsykoetyyppisiä: ilmoitetaan mitä tehdään, miten tehdään ja mitkä ovat tehtävien arvosteluperusteet.
 
Saimme kaksi tehtävää kotiin, joista ensimmäinen on abstrakti juliste Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Toisessa suunnittelemme Konepajan Brunon kirpputorille sermit tilaa jakamaan. Ekan tehtävän tein varmaan kolmeen kertaan, koska en vaan ollut siihen tyytyväinen. Nyt se on jotenkuten mieluinen, mutta vielä paranneltavaa toki olisi. Jätän sen sellaiseksi, kun se nyt on – saa nähdä millaista kritiikkiä tulen saamaan. Virheistähän sitä oppii parhaiten, eikö? Kirpputoritehtävästä on toistaseks valmiina vain hahmotelma omassa päässä.
 
Fiilikset taitojen suhteen on tällä hetkellä todella ristiriitaset. Ekan kotitehtävän palautus on jo perjantaina – ja mitä jos kaikki muut onki paljo parempia ku minä? Mitä jos teen kauheesti duunia nyt ja huomaanki keväällä olevani aivan surkee, enkä pääse kouluun. Mitä mulle sit tapahtuu? Oonko Lidlissä seuraavanki vuoden ja haen taas uudelleen? Sukulaisilla, ystävillä ja ehkä jopa somestalkkereilla on odotuksia mua kohtaan. Onhan tässä jo aikaakin kulunut lukiosta valmistumisesta ja tuntuu, että kaikki muut mun ikäluokasta on jo koulussa. Paineita? – oi kyllä on, paljonkin. Tiedän, että moni on hakenut esimerkiks seittemän kertaa lääkikseen ja sillä seitsemännellä päässy sisään. Itse en jaksaisi enää odotella ja tehdä jotain mistä en liiemmin välitä.
 
Tätä epävarmuutta ei kuitenkaan mikään höpöttely poista. Eteenpäin mennään vaikka ei olisikaan aina se paras fiilis. Pienestä epävarmuudesta noustaan ylös, näytetään luottamus itseään ja omaa tekemistä kohtaan! Mua kannustaa jatkamaan ajatus, että tätä oon halunnu jo pitkään. Viime keväänä sisustusarkkitehtuuri oli jo hakuvaihtoehdoissa. Poistin sen listalta, koska uskoin ettei musta kuitenkaan olis siihen.
Loputtoman jahkailun jälkeen oon nyt tässä. Pääsen tekemään ohjatusti sitä mistä nautin. Saan kritiikkiä osaamisestani ja löydän myös toivottavasti sen oman tyylin. 
Ihanaa viikonloppua teille kaikille <3
Terkuin, TiiaJ

 

Tiia J – Unelmana sisustusarkkitehtuuri

Tiia Jokinen - unelmana sisustusarkkitehtuuri

 

Moikka!

Ruudun toisella puolen kirjoittelee 21 -vuotias iloinen nuori nainen, joka haaveilee sisustusarkkitehdin työstä. Nimilapussa lukee Tiia J.
Tällä hetkellä työskentelen Lidlissä ja se ei ole mun juttu. Asiakaspalvelu on ihanaa ja erilaiset vuorovaikutukset tekevät päivästä mielenkiintoisia, mutta kaikkien on pakko käydä ruokakaupassa. Tämän takia ihmiset eivät ole aina kaupassa asioidessaan maailman ihanimmasta päästä. Kouluun on siis pakko päästä.
Omat tulevaisuuden suunnitelmat ovat muuttuneet vuosien varrella hyvin monta kertaa. Milloin halusin olla lääkäri, milloin psykologi, toisinaan kiinnosti historiakin. Lukion tokana vuonna tajusin, että haluan opettajaksi. Pienenä leikin pehmolelujeni kanssa koulua ja tein omalla salakielellä niille kokeitakin. Aattelin, että ehkä se oliskin sit se mun juttu. En tienny siinä vaiheessa mikä aine mua kiinnostais eniten ja mitä haluaisin opettaa. Abivuonna, kun haut alkoi, hain siis luokanopettajaksi. Siinä opiskeluiden ohella olis vielä hyvin aikaa miettiä, että mikä olis se mun aine, jota haluisin opiskella enemmänkin.

MIKSI SISUSTUSARKKITEHTUURI?

Kolmen vuoden ja kolmen VAKAVA-kokeen jälkeen, aloin miettimään hommaa uudelleen. Juttelin ystävieni, perheeni ja avopuolisoni kanssa siitä, mitä ne mussa näkee. Vastaukseks tuli, että ne kaikki näkee mut luovalla alalla. Ala, jossa saisin toteuttaa itteeni ja taiteellisuuteni tulis esille.
Myönnän, että ennen ajattelin ettei taiteilijana elä rahoiksi. Tai elää, mutta lähinnä kaurapuuroa ja makaronia syöden. En ikinä edes kuvitellut, että voisin omalla luovuudella jopa tienata! Mitä sitä miettimään tuleeko joskus tienaamaan vai ei – ainakin saisin tehdä sitä mistä nautin. Aloin innostuksen vallassa selailemaan erilaisia taiteenaloja. Pitkän ja hartaan etsinnän jälkeen löysin Lahden ammattikorkeakoulun ja muotoiluinstituutin. Sieltä sisustusarkkitehtuuri pomppasi silmieni eteen.
Arkkitehtuuri itsessään on kiinnostanut aina, mutta laskupää on heikko pitkän matikan jälkeenkin. Sisustusarkkitehtuuri olis siis just hyvä mulle. Näen jo silmissäni oman ison, selkeälinjaisen toimiston ja ihanat asiakkaat, joiden eteen voisin tehdä kaikkeni. Seuraavaksi aloin metsästämään vanhoja pääsykokeita ja valmennuskursseja. Löysin Teho-Opiston. Hylkäsin nopeasti ajatuksen, koska aattelin pärjääväni omillani kokeissa. Luin pari päivää myöhemmin itse kokeista tarkemmin ja tajusin, että hei, enhän mä tästä ilman apua selviä. En ehkä ole mestaripiirtäjä eikä kunnon keskittymiskykyäkään löydy. Mutta niitä voi harjotella ja parantaa. Ei kaikkea tarjoilla hopealautasella.
Laitoin rakkaalle siskolleni viestiä ja pyysin apua ennakkotehtävien kanssa. Sisko suositteli avuksi Teho-Opistoa ja Midi-kurssia. Nyt pari kuukautta myöhemmin  olen Tehon uusi opiskelijabloggaaja. Olen siitä todella innoissani. Bloggaaminen on usein pyöriny mielessä, mutta omasta elämästä kertominen ei vaan tuntunut bloggaamisen arvoselta. Nyt vihdoin on oikeesti aihetta, josta kirjottaa. Kerron blogissa Teho-Opiston Midi-kurssista ja harjoituksista. Mutta myös kaikesta muusta, esimerkiksi omista tuntemuksista tulevia pääsykokeita kohtaan.

Tervetuloa seuraamaan mun vauhdikasta matkaa kohti kevään pääsykokeita.

Terkuin, Tiia

 

Piirustuskilpailumme veistokselliset voittajat on valittu!

piirustuskilpailu-2016-burning-man-sculpture-shadow

Nyt on taas se jännittävä aika vuodesta, kun on aika paljastaa Teho-Opiston piirustuskilpailun tulokset! Vuodesta 2009 asti järjestetty Tehon piirustuskilpailu on joka vuosi innostanut nuoria ilmaisemaan itseään ja ottamaan kantaa ajankohtaiseen teemaan kuvataiteen kautta. Tänä vuonna teemana oli Burning Man – veistokset aavikolla ja kilpailuun saapui kymmeniä teoksia, jotka olivat tasoltaan erittäin laadukkaita ja ideoiltaan monipuolisia!
Tuomaristo, johon kuului Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin rehtori Pihla Meskanen, palkittu muotoilija Eeva Jokinen, Teho-Opiston perustaja Sini Koivisto sekä mm. BIG:llä suunnittelukilpailuja voittanut arkkitehti Krista Tammela, on lopultakin saanut valittua voittajan. Kilpailun taso oli sen verran korkea ja kärki tasainen, että tuomaristo päätyi palkitsemaan kahden sijaan yhteensä neljä osallistujaa ilmaisilla Teho-Opiston kursseilla!

Saammeko siis esitellä, vuoden 2016 Tehon piirustuskilpailun kärkityöt

1. sija: Voittaja

Sini Korhonen
Sinin voittajatyössä tuomaristoa ihastutti hieno tekniikka, unenomainen hiekkamyrskyn tunnelma sekä läsnä ollut surrealistisuus. Heijastus ja tekstuurit olivat ihastuttavia. Valtavat kahvipannut kulkevat kuin norsut jonossa aavikolla. Hiekka pöllyää ja maa näyttää vajoavan katsojan silmien edessä – maan päälliset olosuhteet vaikuttavat lähes elinkelvottomilta ja katsoja jää miettimään, löytyisikö turva maanpinnan alapuolelta? Veistoksia katsomassa olevat suuret ihmisjoukot jäävät uupumaan, mutta tyhjyys omalta osaltaan tukee teoksen surrealistista maailmanlopun tunnelmaa. Kaunis teos ja takuuvarma sommittelu.
2. sija: Kunniamaininta

Annika Paakkanen 
Annikan työssä korostui huumaava tunnelma, eksoottiset värit ja valot. Surrealistisuus ja aavikon lumoava tunnelma ovat vakuuttavat, ja upea yhdistelmätekniikka huokuu aitoa tunnelmaa ja festarifiilistä. Valon käsittely ja väriharmonia korostavat myös hienoa yötunnelmaa.
Jaettu 3. sija: Kunniamaininta

Aino Horn 
Ainon työssä tuomaristo ihastui kauniiseen ja herkkään kädenjälkeen sekä tekniikkaan ja väriharmoniaan. Valon käsittely ja heijastukset ovat tämän työn suola, sillä materiaalit ja valon esittäminen on tehty taidokkaasti. Tilallisuus ja aavikon jatkumo välittyvät hienosti, ja työ sai myös kiitosta yhtenäisestä tekniikasta ja syvyysvaikutelmasta.
Jaettu 3. sija: Kunniamaininta
Sanna Sipponen 
Sannan teosta luonnehdittiin monipuoliseksi, kutkuttavaksi ja hauskaksi työksi. Taidokas ja hiottu tekniikka nousi esille, sillä kuvassa on hienosti käytetty ilmaperspektiiviä / etualaa, keskialaa ja taka-alaa luomaan syvyysvaikutelmaa. Lisäksi työssä on runsaasti kiinnostavia yksityiskohtia ja dynamiikkaa, jotka kiinnittävät katsojan huomion.  Kuvassa on onnistuttu tuomaan myös neljäs ulottuvuus eli aika (ja avaruus!) kuvaan keskialueen kuunkierrolla. Surrealistinen ja hieno tunnelma välittyy, ja teoksessa on käsitelty aihetta monipuolisesti. Väriharmonian upeus ja kiinnostava kuvakulma kiinnittivät erityisesti tuomariston huomion.
Kilpailun voittaja Sini saa palkinnoksi vapaavalintaisen kurssin Tehon kurssivalikoimasta, ja kunniamaininnan saaneet saavat palkinnoksi valikoimastamme Teho-, Finaali– tai Ennakko-kurssin tänä keväänä tai heille parhaiten sopivana aikana. Sydämelliset kiitokset kaikille osallistuneille – joihin olemme vielä tämän viikon aikana yhteydessä pienten muistamisten kera – ja lämpimät onnittelut kärkisijoille yltäneille!
 

Piirustuskilpailun kautta ilmaiselle valmennuskurssille

Erään teholaisen tarina siitä, mihin piirustuskilpailun voitto lopulta johdattikaan

”Rakkauden kesä 1967. Veturihallista hippifestariksi. Kestävän kehityksen periaatteet.” Mitä ihmettä tässä konkreettisesti haetaan, Marika Miettinen tuskastelee arkkitehtuurin pääsykokeissa. Hän pyytää saman lyhyen tehtävänannon suomen lisäksi englanniksi, jos hän sitä kautta saisi jäsenneltyä tehtävänannon päähänsä. Yhteensä 8 riviä tekstiä, jotka hän pyytää nähtäväksi jopa ruotsiksi, vaikka sanojen muodostamat lauseet ovat toisella kotimaisella entistä etäisemmät. Miettinen tietää, että näissä pääsykokeissa ei olisi varaa tuhlata aikaa turhaan jumittamiseen, sillä aikataulu on tiukka ja taso äärimmäisen kova. Silti hän on käyttänyt ensimmäisen tunnin pelkästään tehtävänannon käsittelyyn, yrittäen tavoittaa sen tärkeän ahaa-elämyksen, jotta tietäisi mistä aloittaa.

On kesäkuu 2010 ja Marika Miettinen, tuolloin 18-vuotias kevään ylioppilas, tavoittelee ensimmäistä kertaa haaveidensa opiskelupaikkaa ja unelmiensa urapolkua. Tuo unelma on puskenut hänet Pohjois-Savon Siilinjärveltä ensin Lapinlahden kuvataidelukioon ja lopulta arkkitehtuurin pääsykokeisiin. Nyt, kun hän viimein on täällä, hän jumittuu yhteen tehtävään, eikä saa mitään paperille. Hän tietää, että monipäiväisten kokeiden aikana yhden tehtävän pieleen meno ei kaataisi koko haavetta, mutta kahdessa tehtävässä totaalinen epäonnistuminen tietäisi karsiutumista. Silti pöydällä lepää koskemattomana jämäkkä paperiarkki, jonka valkoinen tyhjyys heijastelee päänsisäistä tyhjyyttä minuutti minuutilta ahdistavammin.

Tuo unelma on puskenut hänet Pohjois-Savon Siilinjärveltä ensin Lapinlahden kuvataidelukioon ja lopulta arkkitehtuurin pääsykokeisiin. Nyt, kun hän viimein on täällä, hän jumittuu yhteen tehtävään, eikä saa mitään paperille.

Syteen tai saveen, hän lopulta päättää ajatustensa keskeltä. Vaikka lopputuloksesta ei tulisi täydellinen mestariteos, mikä tahansa tekele on tyhjyyttään kumisevaa paperia parempi. Hän päättää luottaa alitajunnasta kumpuavaan intuitioon ja tehdä mitä tahansa, mitä mieleen juolahtaa. Olkoonkin sitten täysin tehtävänannon vastainen tai kliseisellä idealla varustettu tuotos, mutta ainakin hän on tehnyt jotain. Seuraavien tuntien aikana paperille muodostuu teos, jonka Miettinen jättää totaalisen epävarmana valintakoetoimikunnan arvioitavaksi.

Todellisuudessa Marika Miettinen palautti tuona kesäkuisena maanantaina valintakoetoimikunnalle teoksen, joka myöhemmin tultaisiin nostamaan arkkitehtuurin valintakoenäyttelyssä pääsykokeiden parhaimpien töiden joukkoon – vitosen, eli parhaimman arvosanan työnä. Samana syksynä Marika aloittaa arkkitehtuurin opintonsa Oulun yliopistossa, päästen ensimmäisellä yrittämällä sisään. Joskus sitä ei edes itsekään arvaa, kuinka hyvin sitä tietämättään onnistuu, kun vain luottaa omaan sisäiseen ääneensä – ja saa hieman apua pääsykokeisiin valmistautumiseen. Marika Miettisen onnistumistarina ei nimittäin ala näistä pääsykokeista, vaan tarina alkaa jo puolta vuotta aikaisemmin.

Piirustuskilpailun voiton kautta Teho-Opiston kurssille

Syksyllä 2009 Teho-Opisto lanseerasi ensimmäisen kerran piirustuskilpailun, jonka voittaja sai valita itselleen sopivan valmennuskurssin taidealojen pääsykokeita varten. Tuolloin abivuottaan viettävä Marika sattui huomaamaan piirustuskilpailun, jonka palkintona olevalla valmennuskurssilla hän voisi tukea tavoitettaan, eli arkkitehdiksi opiskelemaan pääsyä. Piirtämisestä ja maalaamisesta jo lapsena innostunut savolainen päätti tarttua tuumasta toimeen, pyöräytti vesivärisiveltimen paperia vasten ja toteutti ideansa kilpailun aiheesta ”Tulevaisuuden kaupunki”.

Marika Miettisen voitokas työ Teho-Opiston ensimmäisessä piirustuskilpailussa. Vuoden 2009 aiheena oli ”Tulevaisuuden kaupunki” ja voittotyö toteutettiin vesiväreillä.

Kilpailun päätyttyä ja Tehon raadin arvioitua saapuneet työt, kilahti Miettisen puhelimeen onnittelusoitto piirustuskilpailun voitosta. Hän saisi valita Teho-Opiston valikoimasta haluamansa valmennuskurssin, jonka tavoitteena olisi siivittää hänet sisään tuohon himoittuun opinahjoon. Koska abikevät oli vielä Savon suunnilla kesken, ei viikoittainen lähikurssi Helsingissä ollut se järkevin vaihtoehto. Sen vuoksi Marika valikoi itselleen intensiivisen Finaali-kurssin, joka järjestetään juuri ennen vaativia pääsykokeita. Kurssin tarkoituksena on tehokkaasti kerrata pääsykokeiden luonnetta ja valmentaa haastavaan ruljanssiin. Näin Marika pääsisi juuri ennen koitosta hakemaan intensiivistä treeniä pääsykoepäiviä varten ja kehittämään ilmaisuaan.

Valmennuskurssin anti – pelkästään hyvä piirustustekniikka ei riitä

Toukokuun lopun saapuessa Marika suuntasi kohti Helsinkiä ja Tehon opetustiloja. Kevään aikana hän oli tajunnut, että vaikka arkkitehtuuri oli ollut hänen haaveensa oikeastaan aina, hän ei käytännössä tiennyt, mitä kaikkea lopullinen ura aiheen parissa sisältäisi. Tai mitä kaikkea pääsykokeissa edes mitataan! Sen vuoksi hänellä ei myöskään ollut erityisiä odotuksia Teho-Opiston kurssia kohtaan – eihän hän siinä vaiheessa edes tiedostanut, mitä kaikkea hän ei vielä tiennyt.

Marika Miettisen työ ”Prey animals”
Ensimmäinen päivä missä tahansa uudessa ryhmässä on aina jännittävä. Joku saapuu sisään näyttävästi ja aloittaa loppumattoman puheensorinan vaivattomasti kenen tahansa kanssa. Omaa paikkaansa etsivät ne ryhmää hieman sivusta seuraavat persoonat, jotka mieluummin kuuntelevat ja tarkkailevat muita. Stadin slangi sekoittuu savolaiseen vientämiseen ja kientämiseen. On ensimmäistä kertaa arkkitehtuurin pääsykokeisiin tähtääviä, sekä jo useampana vuotena pyrkineitä ja sitä kautta pääsykoetilanteesta ammattilaisen tavoin kertovia. Jokainen etsii luokkahuoneesta korostuneen kohteliaasti omaa paikkaansa, jonka pöytätilan voi vallata muistiinpanovälineiden avulla. Tunnelma on varovaisen lämmin ja vastaanottava, sillä ovathan kaikki täällä samasta syystä: jokaisen haaveena on vielä joskus luoda uraa taidealojen ammattilaisena.

Tunnelma on varovaisen lämmin ja vastaanottava, sillä ovathan kaikki täällä samasta syystä: jokaisen haaveena on vielä joskus luoda uraa taidealojen ammattilaisena.

Pikakelaus Finaali-kurssin puoliväliin kertoo jo täysin toista tarinaa: pitkien, mutta antoisien päivien aikana ihmiset ovat tutustuneet toisiinsa, löytäneet yhteisiä intohimon ja keskustelun kohteita, tukeneet vuorotellen pääsykoestressin iskiessä. Myös Marika Miettinen on löytänyt paikkansa ryhmässä ja alkanut pikkuhiljaa ymmärtää, kuinka iso apu valmennuskurssista hänelle saattaakaan olla. Vaikka hänen tekniset taitonsa piirtämisen ja maalaamisen saralla ovat huipussaan harrastuneisuuden ja kuvataidelukion ansiosta, on hän vähitellen alkanut ymmärtää koko pääsykoeruljanssin anatomian. Valintakoelautakunta ei aina etsi sitä teknisesti taidokkainta hakijaa, vaan opiskelijaa, joka osaa ideoida luovasti ja rajoja rikkoen, osaa pukea ajatuksensa konkreettiseen muotoon teoksen kautta ja osoittaa monipuolisuutta sekä motivaatiota. Parin päivän prässi on vienyt hänet uudelle ajattelun tasolle: nyt hän osaa töitä ideoidessaan ajatella arkkitehtimäisemmin, luovemmin ja erottuvammin, mutta samalla mahdollisimman itsensä näköisesti. Valmennuskurssin tarkoituksena kun ei ole luoda pääsykokeisiin kymmeniä samanlaisia klooneja, vaan vahvistaa jokaisen taiteellista näkemystä sekä omaa tyyliä. Sitä kautta hakijoihin tarttuu myös aimo annos itsevarmuutta, jonka ansiosta pääsykokeissa kukaan ei turhaan lähde epäilemään itseään ja osaamistaan.
Marika Miettisen työ Arkkitehtuurin historia -kurssilta, vesivärityö ”Valve”
Kaikki viisi päivää kuluvat lopulta kuin hujauksessa. Maalaamis- ja piirtämistaitojensa hiomisen lisäksi Marika saa erittäin tärkeää harjoitusta pienoismallitehtävien ja askartelujen kautta. Savossa hän on käyttänyt tulitikkuja ja tulitikkurasioita pääasiassa nuotion tai takan sytyttelyyn, mutta viikon aikana hän on oppinut kehittelemään noista pienistä tikuista täysin uusia muotoja. Viiden päivän aikana oppeja on jaettu runsaasti myös aikatauluttamiseen, pääsykoestressin käsittelyyn, mielenkiintoisten ideoiden synnyttämiseen sekä ajatusten raikkaaseen esittämiseen. Töistä annettavat kritiikit ovat myös opettaneet näkemään, millaiset asiat töissä ovat tavoiteltavia sekä mielenkiintoisia ja millaisia piirteitä valintakoetoimikunta töissä arvostaa. Näkemällä omien töiden lisäksi myös muiden kurssilaisten tuotoksia, oppii jokainen hahmottamaan, millaiset ideat ovat ihmisille ensimmäisiä mieleen juolahtavia ajatuksia. Ja usein niiden stereotypisimpien ajatuksien kautta erottautuminen on pääsykokeissa paljon uniikkeja ideoita haastavampaa.

Miten valmennuskurssi auttaa käytännössä pääsykokeissa?

Viiden päivän Finaali-kurssin jälkeen Marika astelee pääsykokeisiin astetta varmemmin askelin. Salin ovella hän hengittää syvää, suoristaa ryhtinsä ja kävelee pääsykoetilaan jännittyneenä, mutta odottavaisena. Tätä tilannetta varten hän on treenannut, tästä hän on haaveillut ja tähän hän on koko lukio-aikansa tähdännyt. Vastassa hänellä on joukko motivoituneita hakijoita, joista kuka tahansa saattaa napata juuri hänen paikkansa, jos huono tuuri käy. Hän kuitenkin tajuaa, että pärjätäkseen kokeessa mahdollisimman hyvin, hänen tulee keskittyä omaan tekemiseensä ja olla miettimättä liikaa muita. Kunhan hän kokee antaneensa itsestään kaiken minkä pystyy, hän voi olla tyytyväinen, kävi miten kävi. Päättäväisesti hän istuu koepaikalleen ja aloittaa neljän päivän puserruksen, josta on tulossa hänen tähänastisen elämänsä stressaavin viikko. Kaikeksi onneksi nuo samat neljä päivää tulevat määrittelemään myös hänen uransa suunnan tulevaisuudessa, sillä valmennuskurssin ansiosta Marika on yksi niistä harvoista, jotka pääsevät opiskelemaan arkkitehtuuria ensimmäisellä yrittämällään. Ja siihen onnentunteeseen verrattuna neljän päivän stressi ei tunnu missään.

Ja niin, se rakkauden kesä 1967. Ilman valmennuskurssia Marika olisi saattanut tehdä sen virheen, mihin niin moni pääsykoeahdistuksessaan sortuu: hän ei olisi luottanut itseensä, ei olisi uskonut pystyvänsä luomaan mitään uniikkia ja saattaisi lopulta jättää koko tehtävän tekemättä. Ilman aikatauluharjoittelua hän olisi saattanut käyttää koko työhön varatun ajan pohtimiseen ja pähkäilyyn, tai vastaavasti piirtänyt paperille stereotypisimmät ajatukset jotka mieleen tulee, joilla hän olisi hukkunut satojen samanlaisten joukkoon. Oman tyylinsä tuntemalla hän luotti siihen, että vaikka idea teoksen takana ei olisikaan kaikista viilatuin, hän panostaisi työn tekniseen puoleen, joka saattaisi tuoda pisteitä kotiin. Kun on aikaisemmin pääsyt simuloimaan, miltä pääsykoetilanne saattaa tuntua, miten siirtää stressi taka-alalle ja miten kaivaa jostain sisuskaluista se luottamus itseensä, se on tuplasti helpompi tehdä oikeassa pääsykoetilanteessa.
Marika Miettinen diplomityöseminaaripäivänä, lopputyönsä esittelyn jälkeen. Taustalla diplomityön esittelyplanssit ja kädessä diplomityö.

Ja siksi Marika Miettinen on juuri nyt siellä, mihin hän on aina tähdännytkin. Oulun yliopistosta valmistuneena arkkitehtina, joka työskentelee omalla alallaan mielenkiintoisissa työtehtävissä. Ja me Teho-Opistolla olemme sen vuoksi erityisen ylpeitä Marikasta: hän on jo perinteeksi muodostuneen piirustuskilpailumme ensimmäinen voittaja, joka on tarinallaan osoittanut, että tavoittelemalla unelmiaan, tekemällä töitä niiden eteen ja valmistautumalla haastaviin koitoksiin, sitä saattaa päätyä vaikka mihin. Vaikka valintakoenäyttelyn parhaiden töiden joukkoon.

Jäikö sinua kiinnostamaan, miten Marika viihtyi opinnoissaan Oulussa ja millaisen käänteen hänen uransa saikaan opintojen loppupuolella? Julkaisemme ensi viikolla Marika Miettisen haastattelun toisen osan, jossa keskitymme hänen opiskeluaikaan ja valmistumisen jälkeiseen uraan, joten muista kurkata blogimme ensi viikolla!

Jos sinun intohimonasi on myös arkkitehdiksi tai muille taidealoille tähtääminen, kurkkaa täältä valmennuskurssimme. Esimerkiksi 18.1.2017 on alkamassa kevään Midi-kurssit, joille on tänä keväänä osallistumassa ennätysmäärä opiskelijoita! Muutamia paikkoja on kuitenkin vielä jäljellä, joten jos haluat varmistaa haaveilemasi opiskelupaikan, ilmoittaudu kursseillemme, niin me autamme sinua Marikan lailla unelmiesi tavoittelussa!
[mk_button dimension=”flat” size=”large” icon=”mk-moon-arrow-right-5″ url=”https://teho-opisto.fi/midi-valmennuskurssi-arkkitehtuuri-muotoilu-taide/”]TUTUSTU MIDI-KURSSIIN[/mk_button]
 
Ja psst! Tänään 16.1.2017 on viimeinen päivä lähettää tämän vuoden piirustuskilpailun kilpailutyöt, joten jos sinulla on työ lähettämistä vaille valmiina, niin muista lähettää se skannattuna sähköpostiin sini@teho-opisto.fi ! Kirjoita otsikoksi ”Piirustuskilpailu 2016: Burning Man” ja liitä mukaan tekijän nimi, puhelinnumero, sähköpostiosoite sekä mahdollinen nykyinen koulu.
Voittaja julkistetaan 19.1.2017 Teho-Opiston nettisivuilla sekä ilmoittamalla voittajalle henkilökohtaisesti. Jos tänä vuonna kilpailu jäi välistä, muista olla valppaana ensi syksynä, kun piirustuskilpailu taas julkistetaan!

Lux Helsinki – festivaali, joka saa sinut rakastumaan valotaiteeseen

Suomen pimeä, usein loskainen ja joskus jopa synkeän hiljainen tammikuu ei välttämättä ole se inspiroivin aika vuodesta, jota muistellaan vuoden kohokohtana. Sen vuoksi onkin niin upeaa, että Helsingin kaupunki ja useat taiteilijat ovat päättäneet ottaa härkää sarvista ja valjastavat jo yhdeksättä kertaa talvisen pimeyden taiteen näyttämöksi – nimittäin Lux Helsinki -valofestivaalin avulla. Ja mikä parasta, festivaalin teoksista pääsee kuka tahansa nauttimaan täysin ilmaiseksi 5.–9.1.2017 välisenä aikana!

Lux Helsinki
Lux Helsinki 2017, Tarja Ervasti – Domus 360 sketch © Tarja Ervasti

Valon positiivinen vaikutus hyvinvointiin keskellä pimeintä vuodenaikaa on tunnistettu, ja Lux Helsinki tarjoaa siihen luovan mahdollisuuden valotaiteen keinoin. Valo-, media- ja kuvataiteilijat Suomesta, Hollannista ja Meksikosta toteuttavat tapahtuman pääreitille yhteensä 15 teosta, jonka lisäksi tapahtuma on kerännyt ympärilleen suuren määrän oheistapahtumia.
Koska meidän Teholaisten mielestä jokaisen tulisi kokea tämä ainutlaatuinen tapahtuma, keräsimme Lux Helsingin mielenkiintoisimmat kohteet, maukkaimmat oheistapahtumat ja sykähdyttävimmät sisällöt yhteen. Nämä vinkit luettuasi ymmärrät, miksi viiden päivän valofestivaali kiinnosti viime vuonna yli puolta miljoonaa vierailijaa!

1. Koe uusi reitti, jonka keskipisteenä on Tuomiokirkko

Lux Helsingin reitti muuttuu tänä vuonna, kun tapahtuma valaisee historialliset rakennukset ja paljastaa sisäpihojen tunnelman idyllisissä Kruununhaan kortteleissa. Uusi reitti kulkee Kauppatorilta Mariankatua pitkin Kruununhakaan, sieltä Topelian pihalle ja lopulta Kansalliskirjaston sisäpihan kautta takaisin Kauppatorille. Uusittu pääreitti vie valotaidetta metsästävät festivaalikävijät jälleen kerran kohteisiin, joihin ei välttämättä tule arkisin poikettua. Tapahtuman keskipisteenä on tänä vuonna Tuomiokirkko, jonka kaikki neljä sivua valaistaan Domus 360° – Neljä kotia -valoteoksessa.

2. Ota varaslähtö Lux In -valotaiteen näyttelyssä

Lux In 2017, Janne Parviainen – Valomaalauksia © Eija Väliranta
Lux In 2017, Janne Parviainen – Valomaalauksia © Eija Väliranta

Tänä vuonna toista kertaa järjestettävä Lux In tuo valoa myös sisätiloihin, tällä kertaa Kaapelitehtaan Merikaapelihalliin. 1.–10.1.2017 järjestettävä näyttely tuo esille ajatuksia herättäviä valotaideteoksia sekä tunnetuilta taiteilijoilta että Taideyliopiston valosuunnittelun maisteriopiskelijoilta. Koska kyseessä on laajin Suomessa nähty kattaus valo- ja videotaidetta, tätä ei kannata missata! Lux Helsinkiä malttamattomana odottavan kannattaa siis lähteä hakemaan valoelämyksiä jo etukäteen näyttelystä, johon on vapaa pääsy.

 3. Pohdi vastuullisuutta Aalto-yliopiston opiskelijoiden Fotoni -teoksen parissa

Lux Helsinki 2017, Aalto-yliopiston opiskelijat – Fotoni © Lux Helsinki
Lux Helsinki 2017, Aalto-yliopiston opiskelijat – Fotoni

Nimekkäiden taiteilijoiden lisäksi festivaalilla nähdään joukko tulevaisuuden lupauksia: mukana on tänä vuonna Aalto-yliopiston sisustusarkkitehtuurin opiskelijoiden toteuttama uniikki ja ennennäkemätön valotaideteos, joka toteutetaan yhteistyössä IKEA Suomen kanssa. Emme olleet Teho-Opiston puolella lainkaan yllättyneitä, kun kuulimme opiskelijaryhmässä olevan mukana myös Tehon alumneja! Sen verran huikeita opiskelijoita meidän kauttamme on Aallon sisustusarkkitehtuurin puolelle päätynyt, ja olemme heistä hurjan ylpeitä!
Kauppatorin valokuvaustasanteen yhteydessä esiteltävä teos on nimeltään Fotoni. Fotonia kuvataan ”valo-olennoksi, kuvitteelliseksi hahmoksi, valon persoonaksi. Fotonin läsnäolo on välttämätön elämän synnylle. Fotoni kantaa mukanaan turvaa, lämpöä ja energiaa. Sillä on matkassaan valohippuja, joita se sirottaa ympärilleen. Ilman Fotonia maapallomme olisi kylmä ja väritön planeetta. Ilman sitä ei ole elämää.”
Teoksen tarkoituksena on viestiä valon merkityksestä, sekä herättää pohtimaan jokapäiväistä energiankulutustamme ja inspiroida tekemään vastuullisia valintoja arjessamme. Sen vuoksi teos on myös itsessään syntynyt kestävän kehityksen periaatteita noudattaen, eli huolellisesti suunnitellen, materiaalivalintoja harkiten ja katsoen kauas tulevaisuuteen lyhytnäköisen ajattelun sijasta.
Erityisesti, jos olet kiinnostunut tulevaisuudessa sisustusarkkitehtuurin opiskelusta, tätä teosta ei kannata jättää välistä. Nämä 2. vuosikurssin opiskelijat ovat teoksen avulla päässeet oppimaan valosta ja valosuunnittelusta, joten tulevaisuuden sisustusarkkitehtuurin opiskelijana voit päästä toteuttamaan samantyylisiä projekteja!

4. Tutustu ensi kertaa Suomessa toteutettavaan Bring Your Own Beamer -tapahtumakonseptiin

BYOB (Bring Your Own Beamer) Kaapelitehtaalla
BYOB (Bring Your Own Beamer) Kaapelitehtaalla

Tänä vuonna valofestivaali tuo 4.1. Helsinkiin ensi kertaa kansainvälisen Bring Your Own Beamer (BYOB) -tapahtumakonseptin. BYOB ei ole mikään tavallinen näyttely, vaan yhden illan tapahtuma, jossa kuka tahansa osallistuja pääsee täyttämään tyhjän tilan projektoreita käyttämällä. Kaikenlaiset taideteokset ovat luvallisia, kunhan ne ovat projisoitua: videotaiteesta VJ-setteihin, diaesityksistä kotivideoihin. Ideana on toteuttaa kollektiivisesti valoon pohjautuvaa mediataidetta.
Jos itselläsi ei ole projektia esiteltäväksi, paikalle voi suunnata myös nauttimaan ilmapiiristä ja muiden taideteoksista. K18-tapahtumassa on myös baari, joten Kaapelitehtaalle voi myös suunnata rennossa mielessä tutustumaan uusiin ihmisiin. On upea huomata, että Helsinkiin alkaa pikkuhiljaa rantautua tapahtumia, joissa voi mielenkiintoisen taiteen äärellä ihan luvan kanssa tutustua täysin uusiin tyyppeihin – meille stereotyyppisille suomalaisille kun se tuntemattomiin tutustuminen ei ole aina sitä helpointa hommaa, joten tämäkin tilaisuus kannattaa käyttää hyödyksi!

5. Nauti Kauppatorin arkkitehtuurista kauniisti valaistuna

Lux Helsinki 2017, Lux arkkitehtuuri – Kauppatorin julkisivut
Lux Helsinki 2017, Lux arkkitehtuuri – Kauppatorin julkisivut

Kauppatorin laitamilla sijaitsevat Kaupungintalo, Ruotsin suurlähetystö, Korkeimman oikeuden palatsi, Presidentinlinna sekä Lampan ja Goviniuksen talot ovat itsessään arkkitehtuurisia taidonnäytteitä, mutta hukkuvat normaalisti tammikuun pimeisiin iltoihin. Onneksi Lux Helsingin ajan kaupungin siluetti hehkuu talven pimeydessä, kun festivaali valaisee nämä mielettömät julkisivut. Pysäyttävää kokonaisuutta pääsee ihailemaan Kauppatorilla sijaitsevalta valokuvaustasanteelta.

6. Anna elämys makuaistillesi – Lux Helsinki laajentu Lux Eat -ruokatapahtumaksi

Lux Eat -ruokatapahtuma 5.–9.1.2017
Lux Eat -ruokatapahtuma 5.–9.1.2017

Mmmm, puhutteleva taide ja makuhermoja syleilevä ruoka – voiko olla parempaa yhdistelmää? Ruokapuolen mukaantulo omana Lux Eat -ruokatapahtumana on vastaus aikaisempien vuosien kävijäpalautteeseen. Ja kun leikkiin lähdetään, niin tänä vuonna ruoka tuleekin mukaan oikein rytinällä: 23 ravintolaa sekä 2 ruokarekkaa tarjoavat tapahtuman ajan lähes 50 annosta ja menua. Vaihtoehtoja löytyy sekä 10, 30 että 50 euron hintaluokista, joten valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin!
Ohjeistus on siis seuraava: kerää ystävät kokoon ja varaa pöytä iltaa varten, jos olet suunnitelmallisuudesta nauttiva tyyppi. Jos taas liika suunnitelmallisuus ahdistaa, niin piipahda sen sijaan spontaanisti syömään valotaiteen lomassa. Niin tai näin, Lux Eat on ehdottomasti parasta yhdessä muiden kanssa nautittuna, Lux Helsingin reittiin yhdistettynä.
Teholaisten ruokahifistelijäjengi suosittelee kokeilemaan ainakin seuraavia:

  • Roster Helsingin Annos 10 €, joka on Roster Lobster Slider: oma briossi, caesarkastike, romaine salatti, grillattu hummeri, punasipuli – melkoinen makuelämys kympillä! Rosterissa kannattaa vierailla myös sisustuksen vuoksi, sillä mutkattoman tyylikkään sisustuksen lisäksi viinien esillepano on näkemisen arvoinen.
  • Bryggeri Helsingin Menu 30 €, jossa pääsee nauttimaan tattikeitosta, fenkoli-perunaterriinistä ja paistetusta nieriästä sitruunaruoho-vehnäolutkastikkeessa! Myös Bryggerissä sisustus hurmaa: sisustusarkkitehti Matti Kuloveden taidonnäytteessä ei jää epäselväksi, että Bryggeri on moderni, mutta ehta panimoravintola.
  • Ravintola Kuurnan Menu 50 €, jossa tarjoillaan alkuruoiksi ah-niin-täydellistä maa-artisokkakeittoa sekä kylmäsavunieriää omena-aiolilla, pääruoaksi joko paahdettua portobellosientä, uunisiikaa tai paistettua naudan maminhaa ja jälkiruoaksi suklaakakkua. Tämä Kruunuhaan salainen helmi kannattaa kokea viimeistään nyt, jos et ole sitä vielä aikaisemmin tehnyt.

7. Kulje maagisen Flowers of Lifen valoinstallaation läpi

Lux Helsinki 2017, Flowers of Life © Flowers of Life
Lux Helsinki 2017, Flowers of Life © Flowers of Life / Karo Holmberg

Instagram täyttyi Slushin aikaan upean värikkäistä valoinstallaatioista, joiden takana oli UV-valotaiteeseen erikoistunut Flowers of Life. Kollektiivin tähän asti suurin valoteos täyttää Helsingin yliopiston Topelian pihan Lux Helsingin aikaan ”pyhästä geometriasta” ammentavalla teoksella. Installaatio näyttäytyy erilaisena eri suunnasta katseltuna ja kokemuksen kruunaa mahdollisuus kulkea valoteoksen läpi! Jos olet pitänyt Linnanmäen valokarnevaaleista tai KoneMetsän miljööstä, tulet varmasti pitämään myös tästä saman kollektiivin tuotoksesta.

8. Ole #tyttöjenpuolella ja lahjoita valoisampi tulevaisuus

Lux Helsinki 2017, Mónica Ruiz Loyola –Absence © Mónica Ruiz Loyola
Lux Helsinki 2017, Mónica Ruiz Loyola –Absence © Mónica Ruiz Loyola

Mónica Ruiz Loyola on meksikolainen taiteilija, joka yhdistelee töissään digitaalisia ja analogisia elementtejä sekä avointa lähdekoodia. Lux Helsingin teoksessa Absence lähtökohta on naisten kohtaama sorto Meksikossa ja erityisesti naisiin kohdistuva väkivalta. Lopputuloksena syntyi runollinen kunnianosoitus naisille, jossa liikkeen tunnistava kamera ohjaa teosta – tällöin elämys on jokaisen teoksen luona vierailevan ryhmän kohdalla erilainen.
Yhteistyössä Plan International Suomen kanssa tehty projekti haastaa ihmisiä myös olemaan #tyttöjenpuolella ja lahjoittamaan kehitysmaiden tytöille ja naisille mahdollisuuden koulutukseen. Jos siis yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja naisten oikeudet ovat itsellesi tärkeitä, on tämä teos kokemisen arvoinen!

9. Koe yleisön vuorovaikutus interaktiivisen Light Pipes -teoksen parissa

Lux Helsinki
Lux Helsinki 2017, Rölli Ridanpää & Tero Laine – Light Pipes © Light Pipes / Konsta Linkola

Light Pipes on urbaanin kaupunkimaiseman kuvaus, missä valo ja ihmisten vuorovaikutus kuvastavat kaupunkiympäristön monia mahdollisuuksia. Interaktiivinen teos koostuu kupariputkista ja venttiileistä, joilla voidaan säätää hehkulamppujen kirkkautta.
Teos ei ole itsessään valmis, vaan se syntyy vuorovaikutuksesta: kaksitoista henkilöä pääsee kerrallaan säätämään venttiilejä ja hehkulamppujen kirkkautta. Yhteistyöllä he voivat joko pimentää kaupungin tai saada sen loistamaan täydellä kirkkaudella. Vuorovaikutuksen avulla teos herättää miettimään, miten yksilöt ja yhteisöt voivat vaikuttaa suuriin kokonaisuuksiin – kuinka paljon voimme yhdessä vaikuttaa olosuhteisiin, joissa elämme? Jos urbaani muotoilu ja tehdasmaiset kupariputket vetoavat sinuun, kannattaa Light Pipesin venttiilejä käydä vääntelemässä.

10. Vieraile valoelämysten parissa Helsingin kaupunginmuseossa

Lux Helsinki
Lux Helsinki 2017, Helsingin kaupunginmuseo tarjoaa valohoitoa ja elämyksiä © Maija Astikainen

Helsingin kaupunginmuseo on vierailemisen arvoinen koska tahansa, mutta sisään kannattaa poiketa erityisesti Lux Helsingin aikaan. Kaupunginmuseon tarjonta sopii erityisesti lapsiperheille, joten pikkulasten kanssa valofestivaalia kierrellessä kannattaa nokka suunnata myös näitä elämyksiä kohti. Paikanpäältä löytyy esimerkiksi kaamoshoitola, jossa mittava arsenaali kirkasvalolamppuja ja löhöilytyynyt muodostavat täydellisen rentoutumiskeitaan. Täällä voit ladata itsellesi lisää virtaa pimeyden keskelle! Museon sisäpihalta löytyy myös suurikokoinen valopiirustus, jossa ohikulkevien varjot tulevat osaksi piirustusta muuttaen teosta jatkuvasti.
Kuten vinkkien määrästä näkee, viiden päivän festivaali ja sen kymmenelle päivälle ajoittuvat oheisohjelmat tuovat Helsinkiin upean kattauksen monipuolisia elämyksiä. Koska festivaali tuo mukanaan myös poikkeusjärjestelyitä kaduille ja joukkoliikenteen reiteille, tapahtuma on rajattu vain viiden päivän mittaiseksi. Sen vuoksi taiteesta kannattaa suunnata nauttimaan niin pian kuin mahdollista, ettei mahdollisuus jää epähuomiossa käyttämättä. Sillä voimme luvata, että koettuasi kerran tämän talvisen elämyksen, myös sinä rakastut valotaiteen mahdollisuuksiin – ja seuraavina vuosina tapahtuman unohtaminen ei kävisi mielessäkään!
Näiden vinkkien saattelemana me Teholaiset toivotamme ilahduttavaa ja valoisaa Lux Helsinkiä valotaiteen nykyisille sekä tuleville ystävälle! Voit myös tulla jälkikäteen huikkaamaan, mikä teoksista tai oheisohjelmista oli oma suosikkisi – odotamme malttamattomina, mitkä teokset nousevat tänä vuonna Instagramin feediä täyttämään ja kahvipöytäkeskustelujen puheenaiheiksi.