Tällainen oli minun ennakkotehtävä

Ennakkotehtävien palautus oli viime viikolla ja odottelen täällä jännityksellä huomenna julkaistavia tuloksia. Ennakkotehtävän läpäistyään pääsee toukokuussa järjestettävään matematiikan kokeeseen ja matikan kokeen läpäistyään pääsee kesäkuussa pidettävään nelipäiväiseen piirustus- ja suunnittelukokeeseen.
 
Ennakkotehtävän tehtävänanto:
Tehtävä 1.
Avaruuteen on lähetetty tutkimusalus Diana kohteenaan kaukaista tähteä kiertävä planeetta. Alus on miehittämätön ja varustettu robotiikalla, jonka tarkoitus on etsiä elollista elämää. Tutkimusalus on suunniteltu tekemään planeetalla seuraavat tehtävät: laskeutuminen, ympäristön dokumentointi ja näytteiden keräys. Näitä varten aluksessa on erilaisia ulokkeita.
Rakenna tutkimusaluksen pienoismalli käyttäen: Enintään 50 valkoista korvakkeellista pahvimukia, 50 valkoista halkaisijaltaan 15 cm pahvilautasta ja yksi 20 metrin rulla 30 cm leveää alumiinifoliota.
Tehtävä 2.
Esitä näkymä jossa on laskeutuva aluksesi, planeetan pintaa ja kaksi tai kolme planeetan kuuta. Piirrä ja/tai maalaa kuva vaakasuuntaisena A3-kokoon vapaavalintaisella tekniikalla.
Tehtävä 3.
Laskeutumisvaiheessa aluksesi saa pahoja vaurioita. Repeytymät aluksessa mahdollistavat sisäänpääsyn, jolloin planeetan oliot tulevat tutkimaan alusta. Esitä aluksen sisätilanäkymä tilanteessa jossa oliot tulevat alukseen. Piirrä ja/tai maalaa kuva vaakasuuntaisena A3-kokoon vapaavalintaisella tekniikalla.
 
Miten meni omasta mielestä?
Täytyy todeta, ettei ollut minulle mikään helpoin tehtävä. Minulla oli aluksi selvä visio aluksesta, mutta onneksi jatkoin kertakäyttöastioiden pyörittelyä monta viikkoa, sillä ensimmäinen versioni oli aivan liian pelkistetty ja folio oli aina rypyssä vaikka yritin siitä mitä. Keittiön pöytä oli pitkään täynnä paperisilppua ja purettuja kertakäyttöastioita. Palat alkoivat loksahdella viikko toisensa jälkeen paremmin paikalleen ja olin aluksen lopputulokseen tyytyväinen.
cof
Piirtäminen olikin sitten tämä suurin kompastuskivi. Käytin aluksen tekemiseen niin paljon aikaa, että piirtäminen jäi viimeiselle viikolle tai melkein voisin sanoa että viimeiseen yöhön, kun piirsin 18 h taukoamatta. Huonoin idea ikinä! Valvoin koko yön, mutta paniikin vallitessa koko väsymys unohtui. Toisille piirustusversioille ei ollut aikaa vaan sen yhden ainoan version oli onnistuttava.
cof
Olin kyllä miettinyt heti ennakkotehtävien julkaisusta asti mielessäni, että millaiset piirustukset piirrän ja minulla oli alusta asti selvä visio, että tuntemattoman maan asukkaat muistuttavat käveleviä katkarapuja. Sain piirrettyä avaruusmaisen taivaan omasta mielestä hyvin, kunnes ensimmäinen kompastuskivi, maan pinta! Ai vitsit mitä tuskaa tuo tuotti minulle. Olin kolme tuntia väsännyt pelkkää taivasta ja suurin pelkoni oli, että pilaan tuon koko työn.  Tein piikikkään näköisen maanpinnan ja totesin että ei toimi. Mitäs nyt kun olin piirtänyt sen peiteväreillä!? Millä saan sen peittoon? Ei ole aikaa alkaa tehdä toista piirustusta joten hätä keinot keksii ja 10 kerrosta mustaa väriä päälle. Mitäs sitten kun innostuit mustan kanssa ja huomaat tehneesi ala-asteelaisen mokan, kun olet laittanut horisontin leikkautumaan keskeltä paperia. Teki mieli itkeä, mutta ei voi mitään se on nyt sellainen ja päätän sen vain olevan valmis.
cof
Sisätilan piirtäminen oli toinen nautinnon paikka. Minulla oli paljon suurilinjaisempi idea, mutta neljältä yöllä piirtäessä oli jo fiilis, pakko saada vain valmista ja jatkoin piirustusta mihin olin tehnyt jo yhden olion valmiiksi. Alkuperäinen mahtipontinen ideani ei toiminut tuon katkaravun asettelun takia, joten aloin piirtää vain jotain ja lopputuloksen kolmiulotteisuudessa on kaikkea muuta kuin kehuttavaa. Suurimman osan ajasta käytin kierivän pilarin piirtämiseen, missä ei taas ollut yhtään mitään järkeä, mutta kun sitä oli kiva piirtää.
cof
Näillä mennään. Toivottavasti tuo omasta mielestäni onnistunut alus pelastaisi nuo yön pikkutunteina piirretyt töherrykset.
-Johanna

Arkkitehti vs. rakennusarkkitehti

Yhteishaku on meneillään ja tiedän, että siellä vielä osa tuskailee arkkitehdin ja rakennusarkkitehdin koulutusten valinnan väliltä.
Halusin kirjoittaa niin selkokieliset eroavaisuudet, että lukion penkiltäkin ponnistava, voisi alasta tietämättömänä ymmärtää eroavaisuudet. Etsin netistä faktatietoa aiheesta ja sain pääni pyörälle, koska molemmista sanotaan lähes samat tarinat. Tavallaan samalla tavallahan molemmat suunnittelevat ja ideoivat ja luovat uutta. En alkanut tekemään aiheesta sen suurempaa tutkimustyötä, joten nämä tiedot pohjautuvat enemmänkin minun omiin mielipiteisiin ja kokemuksiin.
Kerrottakoon ensi alkuun, että nämä ovat kaksi aivan eri koulutusta. Rakennusarkkitehdin koulutus tuli pitkän tauon jälkeen vuonna 2014 takaisin ja heitä koulutetaan Ammattikorkeakouluista. Arkkitehdiksi opiskellaan yliopistossa. Arkkitehdiksi voidaan kutsua jonkin asian suunnittelijaa, ideoijaa tai luojaa joten siksipä rakennusarkkitehti kulkee monesti arkkitehdin nimellä. Suomen arkkitehtiliittoon, SAFA:an kuuluvat voivat käyttää titteliä arkkitehti SAFA.  SAFAn jäseneksi pääsevät pääsääntöisesti vain ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet arkkitehdit. Tuosta SAFA-tittelistä siis voi joissain tapauksissa erottaa, että puhutaan arkkitehdistä eikä rakennusarkkitehdistä. Mutta pidä mielessä, että kaikki arkkitehdit eivät liity tuohon liittoon ja hae tuota titteliä itselleen.
Mitä eroa on arkkitehdin ja rakennusarkkitehdin koulutuksilla?
Arkkitehdin opinnoissa voit opiskella joko rakennusarkkitehtuuria tai maisema-arkkitehtuuria. Arkkitehdin koulutus kestää 5 vuotta ja rakennusarkkitehdin koulutus 4 vuotta. Arkkitehti on rakennusarkkitehtiin verrattuna perusteellisempi tutkinto, missä luovia ratkaisuja sekä estetiikkaa ja funktionaalisuutta käsitellään monipuolisesti kokonaisuutena. Näin kertoi wikipedia, mutta kiteyttäisin tämän sanaan taiteilija.
Rakennusarkkitehtien koulutuksessa painostus on teknisten ratkaisujen osaajana. Koulutuksen olennaiseen osaan eivät kuulu taideaineet, visuaalisuus eikä estetiikka. Tämä myös wikipediasta ja kiteyttäisin sen sanoihin kustannustehokasta suunnittelua.
Mitä eroa työelämässä?
Kaikki tietää että arkkitehdit suunnittelevat rakennettua ympäristöä. Kaikenlaista rakennussuunnittelua, kaupunkisuunnittelua, vaikkapa ovenkahvoja, monumentteja ym., lista on loputon. Entä rakennusarkkitehti? Suppeamman opetussisältönsä vuoksi rakennusarkkitehdin opinnot ei anna samoja ammattipätevyyksiä kuin arkkitehdin koulutus. Rakennusarkkitehdit toimivat samankaltaisissa työtehtävissä kuin arkkitehdit, mutta erityisesti suurten rakennuskohteiden pääsuunnittelijalta vaaditaan arkkitehdin ammattipätevyys.
Vaikka näillä kahdella ammattinimikkeellä on hyvin vähän eroa, ovat ne kuitenkin kaksi aivan eri maailmaa. Arkkitehdin opinnoissa/töissä viedään suunnittelu astetta pidemmälle. Voisin taas kiteyttää tämän kaiken oman mielipiteeni perusteella kärjistetysti yhteen lauseeseen. Rakennusarkkitehti on suunnittelija ja arkkitehti taiteilija.
Itse haluaisin oppia visuaalisuutta, estetiikkaa ja haluaisin päästä välissä hulluttelemaan ideoilla. Haaveeni olisi myös päästä suunnittelemaan joskus isoja julkisia kohteita joten siksi haaveeni on nimenomaan arkkitehti.
Tästä tuli nyt kaikkea muuta kuin selkokielinen teksti, mutta toivottavasti tästä oli jotain apuja asiaa pohtiville. Arkkitehdiksi.fi sivustolla on hyvin kaiken kattavaa tietoa molemmista koulutuksista ja työelämästä.
Tsemppiä kaikille hakijoille.

Paperitekniikkaa ja puutikkuja

Nyt sitä kivaa askartelua mitä olen odottanut! Täällä sakset viuhuu ja kuumaliimapistoolit polttaa sormia.
En päässyt paperitekniikoiden tunnille joten katsoin luennon videoituna netistä. Teho-opistolla on ajateltu kaikki kyllä viimeisen päälle. Jokainen kurssikerta videoidaan etäopiskelijoille ja videomateriaali on käytössä myös meille muille kurssilaisille. Et siis jää mistään paitsi jos tulee päiviä, ettet pääse itse osallistumaan opetukseen. Kurssilla ollessakaan ei tarvitse tehdä mitään muistiinpanoja kun kaikki on aina uudelleen nähtävissä videoilta.
Paperitekniikat on aika tärkeä taito pääsykokeissa joten hieman harmitti, etten päässyt paikanpäälle. Paikanpäällä on aina helppoa kysyä neuvoa. Netti on myös pullollaan erilaisia paperin taitteluohjeita joten ei tässäkään ole kun omasta aktiivisuudesta kyse. Yksi pääsykoetyyppisistä kotitehtävistä oli esimerkiksi suunnitella Haltivuorelle levähdyspaikka. Kaikilla oli kyllä hienoja töitä jälleen kerran, mutta silti jokaisesta työstä kuuli jotain kritiikkiä. Tein tästä oman tulkintani, että rakentelutehtävät ovat todella kovan sarjan kisa myös pääsykokeissa. Jokaista pilkkua kannattaa siis viilata viimeiseen asti.
paperitekniikat
Puutikut tunnilla olin itse paikalla ja siellä kuuluikin joka toiselta huokauksia liimojen kanssa, kun eivät kuivaneet tarpeeksi nopeasti. Itselläni oli mukana kuumaliimapistooli, mutta kuulin että arkkitehtuurin pääsykokeissa tuo kuumaliimapistoolin käyttö ei ole viimevuosina ollut sallittua. Ennakkotehtävissä sitä voi toki käyttää. Vinkkinä, että mitä suurempi kuumaliimapistooli sitä kuumemmaksi se kuumenee ja tällöin ei tule epäsiistejä pitkiä rihmastoja liimatessa. Tuo minun omani oli kaupan halvin ja kaikkea muuta kuin hyvä saadakseen siistiä jälkeä.
kuumaliimapistooli
Harjoittelimme tunnilla pikatehtävän merkeissä pintojen/kuvioiden tekoa tulitikuista. Eipä tuo oma aikaansaannos paljon päätä huimannut, mutta ehkä se tekniikan ja tuntuman harjoittelu oli taas tärkeintä. Ainakin todella hidasta näin pienien tikkujen kanssa, eli jos saa jonkun idean kokeissa mieleen niin ei muuta kun heti tekemään. Nyt toisena kotitehtävänä on suunnitella puretun vesitornin tilalle yhtä korkea näköalatorni grillitikuista. Itselläni on hieno visio kirkkaana mielessäni mutta saa nähdä millainen siitä tulee tai ehdinkö saada sitä valmiiksi ennen torstain kurssikertaa.
Näin jouluihmisenä, jos minulla olisi yksikin ilta ylimääräistä aikaa, tekisin näin joulun alla kuusenkoristeita paperista taittelemalla tai valtavan himmeliä vastaavan koristeen puutikuista saadakseni harjoitusta ja jouluista tunnelmaa kotiin. Mutta nyt jätän joulukoristeideat sikseen ja alan työstää näkötornia.
PS. Haluan sen opiskelupaikan!
 
-Johanna

Piirustustekniikat hanskassa, vai onko?

Piirustustekniikat on käyty nyt läpi, kehitystä on tapahtunut ja olen monen monta oppia viisaampi, mutta parantamisen varaan on aina. Tiedän siis mitä teen vielä joululomalla! Piirrän, maalaan ja vielä vähän piirrän ja maalaan lisää. Aihepiiriin kuului lyijykynä-, puuväri-, akryyli-, akvarelli-, tussi- ja luonnostelutekniikoiden harjoittelu.
Meillä on ollut joka viikko luento yhdestä uudesta piirustustekniikasta ja tunnin päätteeksi olemme saaneet aina kokeilla kyseistä tekniikkaa 30-40 minuuttia kestävien pikatehtävien avulla. Lisäksi saamme joka viikko kaksi pääsykoetyyppistä kotitehtävää. Yhteen työhön saa käyttää maksimissaan kolme tuntia aikaa ihan kuten pääsykokeessa. Tehtävät ovat pääsykokeille tyypilliseen tapaan mitä kummallisimpia ja päässä lyö usein hetken tyhjää luettuaan tehtävänannon. Tähän auttaa luonnostelu suttupaperille. Itse kulutan aivan liikaa aikaa työn suunnitteluun ja lopussa tulee aina kamala kiire. Tätä ajankäyttöä täytyy vielä harjoitella. Pääsykoetilannetta ajatellen saimme keskeneräisen työn viimeistelyyn hyviä vinkkejä jolla minuutissa tekee jo ihmeitä. Jos ei muuta ehdi, niin piirrät nopeat varjot kaikkialle. Itselläni on aina kriteerinä, että koko paperi täytyy saada piirrettyä.
Seuraavalla opetuskerralla on aina kotitehtävien kritiikin aika ja menemme jälleen uuteen aiheeseen luennon johdattamana. Nämä kritiikit ovat olleet erittäin opettavaisia. Opettajat antavat palautetta pöydällä oleville töille ja lopuksi antavat arvosanan ihan kuin oikeat pääsykoearvostelijat. Tällöin saa itse huomata tuleeko se oma idea edes ymmärretyksi, tai pahimmassa tapauksessa näet osaako arvostelija katsoa piirustustasi edes oikein päin. Ja mikä parasta, myös toisten onnistumisista ja epäonnistumisista oppii. Saatuaan omat työt kotona valmiiksi alkaa odottamaan seuraavaa kurssikertaa jo innolla. Omien töiden vieminen arvosteltavaksi on mielestäni aina yhtä mielenkiintoita ja jännittävää.
kritiikki
Olemme käsitelleet myös valojen ja varjojen käytöstä. Todella oleellista, oli sitten piirustustekniikka mikä tahansa. Siihen sopiikin tämä teksti minkä löysin selaillessa arkkitehtuurin kirjoja.
Mario Botta
Tussitekniikat olivat minulle aivan uusi juttu. En ole ikinä pitänyt tusseilla piirtämisestä, kun niistä on jäänyt rumat raidat värittäessä, mutta minullahan on ollut aivan vääränlaiset välineet! Jestas, näillä Copic-merkkisillä tusseillahan saa tehtyä melkein vesivärimaalauksen näköisiä töitä jos enemmän perehtyy tekniikkaan. Näihin tekniikoihin saatiin paljon vinkkejä valmennuskurssilla.
Akryylimaalit on edelleen minun lemppari ja vesivärit inhokki. Vesivärien kanssa läträän aivan liikaa vedellä ja tuntuu, että en osaa tehdä muuta kuin maisemia. Tämäkin kaipaa siis lisää harjoitusta.
 
PS.Haluan sen opiskelupaikan!
-Johanna
 

3D-tulostus arkkitehtisuunnittelussa

Nyt on aihetta hieman valmennuskurssin ulkopuolelta, mutta meillä oli töissä 3D-tulostusilta missä kerrottiin muutamasta erilaisesta tulostustavasta. Vaikka tätä tekniikkaa ei pääsykokeissa (harminpaikka) voidakaan käyttää, niin halusin kirjoittaa tästä jotain pääkohtia, sillä aihe oli mielestäni mielenkiintoinen.
Tässä yllä näkyy tulevan Kalasataman pienoismalli tulostettuna. Arkkitehtisuunnittelussa tämä 3D-tulostus on varmaankin enemmän isompien arkkitehtitoimistojen juttu, sillä tulostimen hankinta on arvokasta. Itse luulin, että näitä pienoismalleja tehdään muovista, mutta näiden tulosteiden materiaali olikin kipsi.
Pienoismallien tekeminenhän on arkkitehtitoimistoille vanha tuttu tapa suunnittelun apuna ja tietenkin omien suunnitelmien myymisessä ja kilpailutilanteissa. Sähköisten 3D-mallien tekeminen on täyttä arkipäivää nykypäivän arkkitehtisuunnittelussa. Sähköinen 3D-malli on tietenkin erinomainen apuväline esitellä asiakkaalle suunnitelmia, mutta ei se korvaa näitä vanhoja hyviksi todettuja käsin kosketeltavia pienoismalleja, kun saadaan tuntoaistitkin mukaan päätöksen tekoon. Monesti isompien kokonaisuuksien hahmottaminen on helpompaa tällaisella pöydällä seisovalla mallilla, kuin tietokoneen näytöltä.

Eduskuntatalon pienoismalli
Eduskuntatalon 3D-tuloste

Vielä niin kehittynyttynyt (ainakaan tämä tulostin mihin itse tutustuin) ei ollut, sillä suunnittelussa käytettävän tietomallin lisäksi täytyy tehdä vielä toinen sähköinen malli tulostusta varten. Virallisissa suunnitelmissa on ns. liikaa informaatiota tulostimelle ja tästä syystä joudutaan tekemään pelkistetympi suunnitelma esimerkiksi SolidWorks- ohjelmalla. Tulostimella ei voi tulostella kokonaisia kaupunkeja, vaan esimerkiksi Kalasataman malli on tulostettu monesta eri osasta ja liimattu lopuksi yhteen. Etuna tässä tulostamisessa on mallin siisteys ja nopeuden myötä hinta, verrattuna käsin rakennettuihin pienoismalleihin.
Meille esiteltiin myös 3D-tulostin millä sai tulostettua muovisia kappaleita. Tästä ei rakennusten pienoismalleissa kauheasti ole apua, mutta tuotesuunnittelussa kyllä. Jälleen saa nopeasti pieniä malleja joita hypistellä käsissä. Samaan tyyliin kuin aikaisemmassa, tehdään tulostimelle sopiva malli 3D-suunnitteluohjelmalla ja laitetaan kone tulostamaan. Tällä tulostimella sai tulostettua maksimissaan 297x210x210 mm kappaleita. Jos sinulla on jokin huipputuoteidea takataskussa ja innostuit muovisten mallien tulostamisesta, niin tästä saat tilattua valmiita malleja omasta suunnitelmasta, oli suunnitelmasi sitten kaluste, kenkä tai vaikka jokin koneen osa.
3D tulostin
3D-tulostin millä tulostetaan muovisia pienoismalleja

Pääsemme ensi kerralla myös valmennuskurssilla askartelemaan. Jos ei nyt ihan Kalasatamaa askarrella niin ainakin loihditaan paperista jotain. Odotan innolla. Olemme käyneet nyt piirustustekniikat läpi. Siihen on kuulunut lyijykynä-, puuväri-, tussi-, akvarellimaalaus- ja akryylimaalaukstekniikka. Aika on mennyt hirvittävän nopeasti eikä ennakotehtävään ole enää kuin 5kk! Hui kamalaa miten nopeasti aika rientää.
Pakko vielä fiilistellä vähän tätä syksyä. Ulkona on ollut nimittäin aivan ihanat värit ja meidän sisäpihan kolmekymmentä vaahteraa on ollut kauneimmillaan viimeviikkoina.
Keltainen syksy
Vaahterat

Ehkä aavistuksen innostuin näiden vaahteroiden kuvaamisessa..

parveke
Syksy

Ehkä tämä keltainen loisto jo riittää. 🙂

-Johanna

INNOLLA TEHOLLE

Hain Teho-opistolle opiskelijabloggaajaksi ja odottelin viikon kuumeisesti puhelua opistolta. Valittu bloggari pääsisi Maxi-valmennuskurssille Tehon-opiston tarjoamana. Juuri sille kurssille mistä olin haaveillut jo pari vuotta.

Monta outoa numeroa soitti viikon aikana ja kaikki olivat järjestään puhelinmyyjiä. Kunnes vihdoin se toivottu puhelu ja minun kerrottiin tuleen valituksi, koska vaikutin niin innokkaalta. JES! Olivat osanneet tulkita oikein rivien välistä. Olin niin innoissani, etten osannut sanoa puhelimeen oikein mitään. Vasta puhelun loputtua tajusin ja päästin riemunkiljahdukset työpaikan pihassa. Olo oli kuin Hannu Hanhella. Itseäni askarrutti miten saan hoidettua työn, koulun, valmennuskurssin ja blogaamisen, mutta päätin että se on nyt onnistuttava kun tällainen mahdollisuus on tarjottimella nenän edessä!

Hymy herkässä otin tuumasta toimeen ja menin suorinta tietä hakemaan itselleni tarvikkeet seuraavana päivänä alkavaa valmennuskursia varten. Kuinka maltoin odottaa! Jotenkin hassusti tuntui siltä kuin olisin jo muka saanut sen opiskelupaikan, vaikka edessä on vielä kova työ. 😀 Tuntui vain niin hyvältä päästä vihdoin tekemään jotain omien haaveidensa eteen, eikä kaikki jää vain puheiksi niin kuin tähän saakka. Oli pakko laittaa myös Lotto vetämään, mutta sinne asti tuo hyvä onni ei yltänyt.

IMG_20161007_002726 7.10.2016 0-27-28
Väri-ilottelua meidän luokkahuoneessa

 

Maxi-kurssi on siis kokonaisen lukukauden mittainen taidealojen valmennus yhtenä arki-iltana tai -iltapäivänä viikossa. Kurssilla on arkkitehtuurin, muotoilun ja taiteiden aloille pyrkiviä. Kurssin syksy painottuu piirustustekniikoiden harjoitteluun, kevät askarteluun ja rakenteluun.

Olin kuullut Teho-opistosta työkaveriltani joka oli myös tehon valmennuksessa ja sai opiskelupaikan arkkitehtuuriin. Tämä kurssi tuntui minulle sopivalta vaihtoehdolta, sillä viime maalauskerroista on jo aikaa, enkä muutenkaan ole mikään Picasso. Pitkän aikavälin harjoitteleminen valmentaa henkisesti paremmin kevään Arkkitehdin pääsykoetta varten. Viikon aikana ehtii pureutua oppimaansa ja täten kasvattaa omaa tyyliään millä erottua pääsykoetehtävillään massasta.

Kurssi on jo kovassa vauhdissa. Mentyäni ensimmäiselle tunnille, katsoin muiden oppilaiden tekemiä lyijykynätöitä ihastellen. Eipä auttanut tässä joukossa, että ala-asteella voitin piirustuskilpailuja. 😀  Kauhusta kankeana mietin, onko arkkitehtuurin pääsykokeissa taso näin korkealla.  Teho-opistolta sanottiin luottavaisin mielin, että tämän kurssin jälkeen kaikki osaamme piirtää. Tuo oli lohduttava tieto, mutta siihen ei auta kuin laittaa kynät laulamaan jos meinaa päästä sisään. Kova työ on edessä, mutta tämä on niin mielekästä tekemistä ettei se edes haittaa.

IMG_20161007_002722 7.10.2016 0-27-26
Teholaisia tutustumisillassa

 
Ilmapiiri kurssilla on mukavan rento. Viime viikolla kurssin jälkeen oli tutustumisilta mikä jatkui yli puolen yön. Juteltavaa olisi riittänyt vaikka amuun saakka. Kilistelimme maljat alkaneen kurssin kunniaksi, herkuttelimme ja saattoipa jokunen ottaa myös tanssiaskeleet alleen. Kurssilla on eri taidealoille pyrkiviä ihmisiä, mutta kiva huomata miten samat ajatukset löytyivät monelta kurssikaverilta. Olemmehan kaikki samassa veneessä. Kaikki tuntui olevan tyytyväisiä päätökseen, että ovat aloittaneet valmistautumisen jo nyt eikä vasta viimeisenä kuukautena niin kuin yleensä. Moni kertoi hakevansa toista kertaa ja minä tietenkin imaisin kaiken informaation itse pääsykoetilanteesta. Olin nimittäin kuvitellut sen mielessäni aivan erilaiseksi.
Kurssilla on mukavia ihmisiä ja kaikki kannustavat toisiaan. Jaetaan hyvät ja huonot kokemukset kaikkeen tähän valmistautumiseen liittyen. Kurssi on kaikin puolin vaikuttanut todella kattavalta paketilta.
 
malja
 

P.S. Haluan sen opiskelupaikan!

-Johanna

 

Johannan esittely

Hei!
Olen Johanna, asun Helsingissä ja työskentelen rakennusalan avustavissa suunnittelutehtävissä. Töiden ohessa opiskelen kesken jäänyttä Rakennusinsinöörin tutkintoa monimuoto-opiskelijana ammattikorkeakoulussa.
Haaveammattini lapsesta asti on ollut Arkkitehti. Ensimmäiset talon piirustukset olen piirtänyt jo 5-vuotiaana. Sain näistä suunnitelmistani jopa rahaa, kun myyntihenkisenä ihmisenä kauppasin niitä sukulaisille. 😀
Valmistuttuani ammattikoulusta talonrakentajaksi tuli eteen ensimmäinen vaikea valinta. Oli päätettävä haenko Rakennusinsinööriksi vai Arkkitehdiksi. Oli selvää että halusin suunnitella taloja ja yliopistoon pääsy ammattikoulun papereilla kuulosti niin vaikealta, että Rakennusinsinöörin opinnot olivat aika selvä valinta. Tyydyin ajatukseen, että saanhan insinöörinäkin suunnitella taloja.
Insinöörin työt ovat mieleisiä, mutta silti se haaveammatti on kummitellut viimeiset 10 vuotta mielessäni. Vuodesta toiseen vaivaan läheisiäni pohtimalla olisiko minusta siihen, voisinkohan minä päästä kouluun sisään jne. En kehtaa edes sanoa montako kertaa olen hakenut kaupasta pääsykokeisiin vaadittavan ennakkotehtävän materiaalit, mutta toteutus on jäänyt pelkän suunnittelun asteelle. Olen aina päätynyt ajatukseen, että nykyiset opinnot täytyy hoitaa loppuun.
Näin 10 vuoden jälkeen tuli mitta täyteen tätä haaveilua ja päätin muuttaa sanat teoiksi. Pakko kokeilla tai haaveilen vielä vanhainkodissakin. Ja aivan varmasti sanoisin, että miksi en edes koskaan kokeillut. Työ, opiskelu ja pääsykokeisiin valmistautuminen kuulostaa vähintäänkin kiireiseltä yhtälöltä, mutta toivotaan että tämä uurastus tuottaa tulosta.
Ja kun näin juuriltaan pohjalaisena meennään eikä meinata, osallistun Teho-opiston 8 kuukautta kestävälle Maxi-valmennuskurssille. Laitan kaikkeni peliin ja kaivan itsestäni viimeisetkin taiteilijan rippeet esille. Kerron tässä opiskelijablogissa valmistautumisestani kevään 2017 Aalto-Yliopiston Arkkitehtuurin pääsykokeisiin ja varmaan jotain hieman asiasta poikkeavaakin.
Tervetuloa seuraamaan mihin taitoni riittävät!
 
PS. Haluan sen opiskelupaikan!
-Johanna